Keuhkojen suojaaminen laihdutusleikkauksen aikana - Keuhkojen suojaaminen laihdutusleikkauksen aikana: mukautetut anestesiamenetelmät

Keuhkojen suojaaminen laihdutusleikkauksen aikana

Lataa tiedosto

Yhteenveto

Liikalihavuudesta eli obesiteetista on tullut suuri maailmanlaajuinen terveyshaaste, ja sen odotetaan edelleen yleistyvän.1Vuonna 1980 ylipainoisten ja liikalihavien (ts. obeesien) määrä oli maailmanlaajuisesti 857 miljoonaa, mutta vuonna 2013 luku oli kasvanut jo 2,1 miljardiin.2 Potilaan obesiteetti tuo tiettyjä haasteita: erityisesti perioperatiiviseen hoitoon on kiinnitettävä huomiota suurentuneen komplikaatioriskin takia. Lisäksi obeesien potilaiden sijoittaminen selinmakuuasentoon vähentää entisestään keuhkojen myötäävyyttä eli komplianssia. Tästä syystä ventilaatiossa ja potilaan sijoittamisessa on käytettävä tavanomaisesta poikkeavia menetelmiä. Tavoitteena on lisähapen ennakoiva anto potilaalle riittävän hapetuksen varmistamiseksi, induktion parantaminen ja anestesiasta toipumisen edistäminen. Pohdimme seuraavaksi nykyisen lääketieteellisen kirjallisuuden perusteella, miten obeesien potilaiden suurentunutta komplikaatioriskiä voisi minimoida.

Obeesien potilaiden keuhkoja suojaava ventilaatio yleisanestesian aikana

Koska obeesien potilaiden määrä kasvaa maailmanlaajuisesti, obeesit kirurgiset potilaat muodostavat kasvavan haasteen leikkaussalissa työskenteleville lääkäreille. Obesiteetin, etenkin sairaalloisen obesiteetin (painoindeksi yli 40,0 kg/m2), seurauksena on keuhkotilavuuden pieneminen, merkittäviä atelektaaseja keuhkojen tietyissä osissa sekä ventilaation ja perfuusion epäsuhta. Samanaikaisesti hapenkulutus ja hengitystyö kasvavat.³ Tämä lisää yleisanestesiaan liittyviä riskejä, ja obeesien potilaiden alttiutta vaikeiden perioperatiivisten komplikaatioiden kehittymiseen.³ Obeeseilla potilailla voidaan harkita lisähapen ennakoivaan antoon ja induktioon liittyvän hoitostrategian muuttamista, sillä obeeseille potilaille voi kehittyä nopeasti desaturaatio ja hengitysteiden hallinta voi vaikeutua.

Obesiteetti induktiovaiheen aikana: mitä pitää ottaa huomioon?

Tavanomaiseen anestesiaan sisältyy lyhyt jakso, jonka aikana potilaalle annetaan ennakoivasti lisähappea riittävän hapetuksen varmistamiseksi. Tämän jälkeen potilaalle annetaan anestesialääkeet, testataan manuaalinen ventilaatio ja suoritetaan intubaatioputken sisäänvienti tai supraglottisen keinoilmatien asettaminen. Tämä vakiomenettely on riittävä useimmille potilaille. Obesiteetti voi kuitenkin vaikeuttaa kirurgisten potilaiden perioperatiivista hapetusta ja ventilaatiota. Obesiteetin todetaan usein myös olevan naamariventilaation ja/tai trakeaali-intubaation riskitekijä4. Teknisten haasteiden lisäksi keuhkojen tilavuuden pieneneminen (ts. FRC eli toiminnallinen jäännöstilavuus), lisääntynyt ventilaation ja perfuusion epäsuhta sekä samanaikaiset hengitystiesairaudet lisäävät voimakkaasti hypoksemian ja muiden hengitystiekomplikaatioiden riskiä anestesian induktiovaiheessa ja hengitysteiden hallinnassa5. Tästä syystä obeesien potilaiden hoito saatetaan joutua mukauttamaan fysiologisten tekijöiden mukaiseksi ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen.

Tehokas lisähapen ennakoiva anto ja induktio obeeseilla potilailla -mietintö

Tehokas lisähapen ennakoiva anto ja induktio obeeseilla potilailla

Lue haasteista, joita anestesialääkärit kohtaavat hoitaessaan obeeseja potilaita ja tutustu mahdollisiin strategioihin, joita noudattamalla näiden potilaiden hoito onnistuu turvallisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Mukana on suosituksia, jotka koskevat lisähapen ennakoivaa antoa ja induktiota.

Lataa mietintö

Lisää ladattavia tiedostoja

Teknisiä oivalluksia: induktio obeeseilla potilailla
Teknisiä oivalluksia: induktio obeeseilla potilailla -raportti

Lue lisää, miten oikeat tekniset ratkaisut voivat tukea obeesien potilaiden hoitoa yleisanestesian aikana.

Infografiikka: Obesiteetti ja yleisanestesia
Obesiteetti ja yleisanestesia -infografiikka

Entistä yleisemmin tiedostetaan, että obeesit potilaat tarvitsevat erityishoitoa leikkauksen aikana. Tutustu yhteenvetoon obeesien potilaiden leikkausta edeltävästä ja leikkauksen jälkeisestä hoidosta.

Leikkauksen aikainen ventilaatio obeeseilla potilailla: leikkauksen jälkeisten keuhkoihin liittyvien riskien minimointi

Obesiteetista johtuvat anatomiset ja fysiologiset erityishaasteet vaikuttavat koko yleisanestesiaprosessiin. Tämä pätee etenkin tilanteisiin, joissa potilas on selinmakuuasennossa tai Trendelenburgin asennossa. Keuhkojen jäännöstilavuus (FRC) ja uloshengityksen lopputilavuus (EELV) voivat pienentyä merkittävästi atelektaasien runsaan esiintymisen takia. Seurauksena voi olla vaikeita leikkauksen jälkeisiä keuhkokomplikaatiota.

Tällaisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi leikkauksen aikainen keuhkoja suojaava ventilaatio on ratkaisevan tärkeää. Jotta vältytään atelektaaseilta ja varmistetaan riittävä ventilaatio suositusparametreja noudatettaessa (etenkin käytettäessä matalaa painetta), voidaan lisätä keuhkojen sisäänhengityspainetta. Tämä parantaa keuhkojen komplianssia parhaimmillaan lähes normaalille tasolle. Oikein tehtynä keuhkojen sisäänhengityspaineen lisääminen voi parantaa FRC:tä avaamalla jo syntyneitä atelektaaseja. Tämä ehkäisee hypoksemiaa ja parantaa happisaturaatiota ja hengityselimistön komplianssia.

Leikkauksen aikainen ventilaatio obeeseilla potilailla -mietintö

Leikkauksen aikainen ventilaatio obeeseilla potilailla

Tämän mietinnön painopisteenä on ventilaatio anestesian ylläpitovaiheen aikana. Tutustu tärkeisiin kliinisiin näkökulmiin, jotka koskevat riskien vähentämistä obeeseilla potilailla leikkauksen aikaisen ventilaation aikana. Lisäksi saat asiantuntijoiden näkemyksiä ja käytännön vinkkejä, jotka koskevat obeesien potilaiden ventiloimista turvallisesti leikkaussalissa.

Lataa mietintö

Obeesit potilaat anestesiasta toipumisen ja leikkauksen jälkeisen vaiheen aikana

Obeesien potilaiden hoidossa on noudatettava tavanomaisesta poikkeavaa lisähapen ennakoivaan antoon ja induktioon liittyvää hoitostrategiaa. Tämän lisäksi myös tavanomaisesta poikkeavien hengityshoitotekniikoiden käytöllä välittömästi leikkauksen jälkeen on osoitettu olevan tärkeä merkitys leikkauksen jälkeisten keuhkokomplikaatioiden ehkäisyssä.

Anestesialääkärit ventiloivat kohoasennossa olevaa obeesia potilasta

Riskit

Jos obeesilla potilaalla on obstruktiivinen uniapnea tai lihavuuteen liittyvä hengitysvaje, hänellä voi olla kohonnut leikkauksen jälkeisten keuhkokomplikaatioiden riski, sillä opiaatit lisäävät varsinkin yöllä esiintyvän hypoksian vaikeusastetta.6

On myös todennäköisempää, että näille potilaille kehittyy leikkauksen jälkeinen äkillinen hengitysvajaus. Näillä potilailla myös keuhkokuumeen esiintyminen on yleisempää. Sairaalloisen obeeseilla potilailla on ennen leikkausta enemmän atelektaaseja ja ne kestävät pitempään verrattuna potilaisiin, jotka eivät ole obeeseja.7 Tämä lisää entisestään potilaan hengitystyötä, koska hänen keuhkojensa hengitystilavuus on pienempi. Tähän puolestaan liittyy ilmateiden sulkeutuminen varhaisessa vaiheessa ja uloshengitysnopeuden rajoittuminen. Seurauksena voi olla sisäisen PEEP:n (PEEPi) kehittyminen. Nämä tekijät pahenevat selinmakuuasennossa, mistä voi aiheutua haasteita heräämössä.6

Anestesialääkäri tarkistaa potilaan tilan leikkauksen aikana

Suositukset

Tätä taustaa vasten obeesit potilaat on pidettävä kohoasennossa, esimerkiksi ns. anti-Trendelenburgin asennossa tai pitämällä pää ja ylävartalo kohotettuina. Tämä auttaa vähentämään vatsansisäisen paineen vaikutuksia keuhkoihin ja parantamaan hapetusta sekä keuhkojen komplianssia. Jatkuvasta positiivisesta hengitystiepaineesta (CPAP) ja noninvasiivisesta ventilaatiosta voi myös olla hyötyä keuhkojen tilavuuden palauttamisessa ja ylläpitämisessä etenkin sairaalloisen obeeseilla potilailla. Heti ekstuboinnin jälkeen annettu CPAP voi auttaa parantamaan spirometriaa verrattuna siihen, että CPAP-hoito aloitetaan vasta heräämössä. On myös osoitettu, että noninvasiivinen ventilaation antaminen on turvallista ja toteutettavissa. Yhdessä tutkimuksessa osoitettiin, että heti ekstuboinnin jälkeen aloitettu NIV-hoito alensi ekstuboinnin jälkeistä hengitysvajauksen riskiä 16 % potilailla, joiden BMI oli >35. Tämän lisäksi potilaan varhainen mobilisaatio leikkauksen jälkeen ja hengitystiefysioterapia on suositeltavaa.6

Teknisiä oivalluksia: obeesien potilaiden toipuminen anestesiasta -raportti

Teknisiä oivalluksia: obeesien potilaiden toipuminen anestesiasta

Tutustu tarkemmin, miten anetesiatyöasemiemme uusin ventilaatiotekniikka mahdollistaa suojaavien ventilaatiostrategioiden käytön ja helpottaa obeesien potilaiden siirtymistä spontaaniin hengitykseen anestesiasta toipumisen aikana.

Lataa raportti

Liittyvät tuotteet

draeger-perseus-a500-3-2-d-109525-2013

Dräger Perseus® A500

Dräger SmartPilot View

Dräger SmartPilot® View

Potilasturvallinen leikkaussali: Dräger Atlan -anestesialaite

Dräger Atlan®

Potilasturvallinen leikkaussali

Aiheeseen liittyvää

Hoitohenkilö käyttää yhdistettyjä lääkinnällisiä laitteita hoitopaikalla

Lääkinnällisten laitteiden yhteentoimivuus

Illustration-of-a-lung-protected-in-an-orb-3-2-dgt-601-2017v2.jpg

Keuhkoja suojaava ventilaatio lapsipotilaiden anestesiassa

Yhteystiedot

contact-us-me-16-9.jpg

OneMed Oy

PL 10 (Metsäläntie 20),
00321 Helsinki

020 786 6800

Vaihde avoinna: ma-pe 8.00 - 16.00

Lähteet

1 Candiotti K, Sharma S, Shankar R. Obesity, obstructive sleep apnoea, and diabetes mellitus: anaesthetic implications. Br J Anaesth 2009;103 (Suppl. 1):i23–30.

2 Ng M, Fleming T, Robinson M, et al: Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet 2014;384:766-781.

3 Pelosi P, Croci M, Ravagnan I, et al. The effects of body mass on lung volumes, respiratory mechanics, and gas exchange during general anesthesia. Anesth Analg 1998;87:654–60.

4 Pelosi P, Gregoretti C. Perioperative management of obese patients. Best Pract Res Clin Anaesthesiol. 2010;24(2):211–225.

5 Santesson J. Oxygen transport and venous admixture in the extremely obese. Influence of anaesthesia and artificial ventilation with and without positive end-expiratory pressure. Acta Anaesthesiologica Scandinavica 1976; 20: 387–94.